Vaalianalyysi 2007

3.4.2007 Taustamuistio

TUS:sin näkemyksiä ja valistuneita arvauksia vuoden 2007 eduskuntavaalien tuloksesta.

1. Oikeaa, mutta ei oikeistolaista politiikkaa

SDP noudatti vuosina 1995-2007 hallituksessa oikeaa politiikkaa:

• Tuettiin kasvua ja työllisyyttä ja varauduttiin samalla tulevaisuuden haasteisiin.
• Rakennemuutosta tuettiin ja pehmennettiin, mutta ei jarrutettu.
• Ylläpidettiin koulutuksen ja palveluiden avulla tasa-arvoisia mahdollisuuksia.
• Suhtautuminen julkiseen talouteen oli terve, valtionvelan korkoja ei kannata maksaa kapitalisteille.

Harjoitetusta politiikasta huolimatta vaaleissa kärsittiin murskatappio.

1.1.  Me päättäjät - te äänestäjät

 Vielä viime vuoden lopussa ykköseksi mitatun SDP:n notkahdus ajoittui vaalikampanjaan. Syy arvatenkin johtuu puolueiden vaalikampanjoista.

SDP:n kampanjan taustalla olevien henkilöiden maailmankuva oli pahasti epävireessä sen todellisuuden kanssa, jossa äänestäjien enemmistö tulkitsi elävänsä. Puolueelle perinteinen yhteistyöhengen korostaminen korvattiin vastakkainasettelulla ja porvarihallituksella pelottelulla. Vastuullisen valtionhoitajapuolue alkoi kylvää lupauksia rahan kylvämisestä. Uskottavuus on lujilla, jos 12-vuotisen valtakauden jälkeen vaaditaan miljardeja palveluihin.

Kampanjassa otettiin yksipuolinen, puolusteleva ja pelotteleva ote asioihin. Keinovalikoima ei sisältänyt juuri mitään uutta, vaan lisää ja parempaa vanhaa. Kampanja oli vanhavasemmistolaisempi kuin pitkään noudatettu ja hyväksi havaittu politiikka.

Kampanja oli tekijänsä näköinen: Me päättäjät - te äänestäjät. Uhkailu hyvinvointivaltion romahtamisesta ilman demareita oli naurettavaa. Kielteinen mainoskampanja ja vastakkainasettelu ovat nykyaikaa vain SDP:n ja SAK:n vaalimainoksissa. SDP ei ottanut tiukasti yhteen Keskustan kanssa ainakaan julkisesti. Miksi sitten yritettiin sanoa mainoksilla jotain muuta? Lisäksi valtaosa äänestäjistä samaistuu enemmän työpaikkaan ja työyhteisöön kuin "paha työnantaja/porvari - hyvä työntekijä" -vastakkainasetteluun.

Toisaalta, köyhän ja vähäväkisenkään asialla ei juuri oltu, kun koko ajan luvattiin kaikille lisää. Syntyi siis kolminkertainen ongelma:

• uskottavuus kärsi kun kampanja ja politiikka eivät kohdanneet
• kampanja oli vanhanaikainen, pelotteleva eikä sisältänyt myönteistä sanomaa
• köyhällekään ei tarjottu erityisesti mitään.

 1.2.  Korpikuusen kannon alla...

Kampanja, ehdokasasettelu ja puolueen julkisuuskuva painottui duunareihin, eikä houkutellut toimihenkilöitä ja asiantuntijoita äänestämään demareita. SAK:n työssäkäyvä jäsen tuli aktivoitua hyvin.

SDP:n näkyvyys kentällä (kaupunkien keskustat, kirkonkylät, ostoskeskukset) oli ällistyttävän heikko. Helsingissä sekä Kolmen Sepän että Paasikivenaukiot olivat jatkuvasti vailla demarimiehitystä. Jakomäessäkin pitää päivystää, mutta ratikkareitti 4:n varrella on kymmenen kertaa enemmän sellaisia äänestäjiä, jotka vaivautuvat uurnille. Uusimaalainen seniori-ikäinen aktiivi soitti Demarin toimitukseen kyselläkseen ehdokkaiden numeroita ja joillakin kuntaliitospaikkakunnilla unohtui mainonta kokonaan.

SAK:n kampanja satoi suoraan kokoomuksen laariin. SAK sai huomiota, mutta se ei lisännyt äänestysaktiivisuutta - ärsytystä kylläkin.

Kampanjassa ei näkynyt puolueen näkyviä naisia. Eeron ympärillä hääräsi koko ajan kankeita miehiä ja kahden viimeisen viikon aikana oma vaimo, jolla ei ollut mitään luontevaa roolia.

Eikä vaalitoimiston paikka ei ole Castreninkadulla! Sen pitää olla Kampissa, Foorumissa tai edes Hakaniemen torilla.

1.3.  Four-Letter words

Vaalitappio ei johtunut siitä, että SDP:n viesti ei mennyt julkisuudessa läpi. Kyllä se meni, se ei vain vedonnut äänestäjiin.

Kohtalaisesti toimeentulevien toimihenkilöiden äänet valuivat Kokoomukselle. Palkkaverotuksen keventämättä jättämisen mahdollisuus, perintöverolupauksen epämääräisyys ja Kokoomuksen esille nostama tasa-arvotupo vaikuttivat varmasti tähän.

Puolueen oikea laita siirtyi vasemmalle, eikä se tuonut uusia äänestäjiä. Oikealle jääneen tilan täytti kokoomus. Kokoomuksen nousu ei johdu oikeistoaallosta vaan siitä, että Kokoomus profiloitui vasemmalle, keskustaoikeistolaiseksi.

Kokoomus oli valmistautunut SDP:n kampanjointiin, joka pohjasi liikaa Halosen kampanjaan. SDP:n kampanjasta ei saanut käsitystä, mikä puolueen verolinja oikeastaan on, eivätkä palvelut lopulta kiinnostaneet äänestäjiä.

Lähiöiden vähäväkiset puolestaan jäivät kotiin, koska lupaukset eivät tarkoittaneet heidän arkeensa mitään. Miljardi oli liian laaja yksikkö ja vetävät ehdokkaat puuttuivat.

Hoitajat ja heidän läheisensä suuttuivat Heinäluomalle ja SDP:lle, jotka irvailivat syksyllä useampaan otteeseen, että Kokoomus voisi hoitaa heti hoitajien palkkaongelman, koska Kuntatyönantajien Markku Jalonen on kok. ja Tehyn Jaana Laitinen-Pesola samaa puoluetta. Samaan aikaan Katainen puhui kauniisti tasa-arvotuposta, vaikkei itsekään tiennyt, mitä tarkoitti.

Neljä vuotta sitten STTK:n jäsenkentässä tapahtui selvä liikahdus Keskustan suuntaan, kun Jäätteenmäki puhui tasa-arvosta ja samapalkkaisuudesta. On hyvät perusteet arvella vastaavan kannatuspiikin osoittavan nyt Kokoomuksen suuntaan.

Perintövero oli suurille ikäluokilla ajankohtainen. Kokoomus osti poistopuheilla runsaasti perusdemariääniä. Demareiden lapsille on kertynyt jo sen verran omaisuutta, että perintövero olisi ollut hyvä teema meillekin.

Eero Heinäluoma pärjäsi vaalitenteissä hyvin - asiat olivat hanskassa. Siitä huolimatta Heinäluomassa ruumiillistui synkeän vanhakantainen SAK:lainen voimapolitiikka. Hän ei osannut sanoa "lapsi", "äiti", "isä" tai "koti", vaan puhui makrotasolla laitoksista ja instituutioista.

Ennakoitava kampanja jätti aloitteen muille. Äänestäjät kaipaavat tulevaisuuden visiota, selkein ja kokonaisvaltaisin visio oli Kokoomuksen Toivo -kampanja. Aurinkoinen Kokoomus otti ihmiset lämpimästi vastaan. Ei puhunut aina politiikkaa, vaan antoi ihmisten ottaa asioita esille.

2. Johtopäätökset

Vieläkö riittää "Parasta Kaikille"? Ajatus Vasemmistoliiton rapautumisesta ja vasemmistoliittolaisten äänestäjien kosiskelusta ei toiminut vieläkään, eikä se toimi jatkossa. Vuoto on oikeassa laidassa.

Vaaleja ei voiteta vasemmalla, vaan keskellä. Olisi terveellistä tunnustaa, että SDP on keskustavasemmistolainen , moderni ja liberaali sosiaalidemokraattinen puolue, kahdella a:lla. Kaikki pääpuolueet ovat hyvinvointivaltion takana. Eivät maltilliset porvaritkaan halua maksullista koulutusta , omia vanhempiaan kalliiseen palvelutaloon, eivätkä he varsinkaan halua heitellä 50- vuotiasta naistyötoveriaan tikoilla.

2.1.  Koulutusta ja kilpailua - inhimillisesti

 SDP: linjan on selkeästi ja rivakasti muututtava:

• Vaalien tuloksesta ja linjauksista pitää pystyä käymään kunnon tuuletus.
• Mahdollisuus henkilövaihdoksiin pitää olla aidosti vaihtoehto
• Pitää hyökätä keskustaan ja unohtaa nukkuvat äänestäjät.

Demareiden pitää olla ylpeitä politiikasta, joka tukee yhteiskunnan välttämätöntä muutosta, mutta on samalla inhimillistä ja turvallista. Pitää miettiä, miten köyhiä ja syrjäytyneitä autetaan ilman mittavia, valtion kassan tyhjentäviä tulonsiirtoja ihmisille, jotka eivät niitä tarvitse. Demarien pitää olla myönteisiä, humaaneja ihmisiä, jotka haluavat menestyä, mutta niin että kaveria ei jätetä, sillä juuri se erottaa meidät muista puolueista.

Meidän on aiempaa selvemmin puhuttava koulutuksen puolesta. SDP on nyt liiaksi leimautunut heikosti koulutettujen puolustajaksi. Suomi nousee ainoastaan koulutuksella ja demaripainotus tulisi tässä olla selvä; vanhempien taustan ei tule olla määräävä tekijä koulutukseen ohjaamisessa.

On myös analysoitava tarkkaan miten syvällisesti, perusteellisesti ja menestyksekkäästi SDP uusi ajattelunsa 1991 vaalien jälkeen ja toisaalta miten Kokoomus uusiutui ajattelussaan 2003 vaalien jälkeen.

Julkista palveluntuotantoa pitää pystyä kilpailuttamaan siellä, missä oikeaa kilpailua esiintyy, muuten SDP leimataan tehottomien palveluiden puolustajaksi. Kysymys on usein näissäkin prosessien tehokkuudesta ja hyvästä johtamisesta - ei duunareiden laiskuudesta.

Nyt kun käymme tähän suureen puhdistautumiseen, on vaarana, että syyllistymme "tuplasukellukseen": Alamme vaatia periaatteellista politiikkaa, paluuta juurille, tehtyjen virheiden eli harjoitetun oikeistolaisen politiikan tunnustamista ja kieltämistä jne. Päätämme tuplata voimavaramme kaiken hyvän lupaamiseksi kaikille. Päätämme puolustaa hyvinvointivaltiota torjumalla muutoksen ja pelottelemalla porvareiden pahoilla töillä.

2.2. Osaamista ja sympatiaa

 Johto ja puoluetoimisto ovat vieraantuneet elämästä ja joutuvat tekemään politiikkaa mielipidetiedustelujen varassa. Tämä sekoitettuna vanhakantaisuuteen ja ylimielisyyteen johti vaaleissa käsitykseen, että lupailemalla vaalitutkimuksissa pinnalle nousseita asioita voidaan voittaa vaalit.

Heinäluoman ja Feldt-Rannan kausi on vahvistanut SDP:ssa sulkeutunutta ja sisäänpäin lämpiävää toimintakulttuuria. Kumpikaan ei ole johtajana innostava, avoin tai karismaattinen, eikä heidän johdollaan saada houkuteltua keskeltä niitä äänestäjiä, jotka kokoomus nyt kaappasi. Heinäluoma on SAK:n koulima epäympaattinen mies. Feldt-Ranta on suomenkielisille tuntematon nainen, joka ei ole tehnyt koko kautensa aikana mitään kohentaakseen asemaansa. Puolueen ideologinen keskustelu ja kehitys on lakannut tyystin. Tilalle on tullut henkilöpoliittinen kähmintä ja nahistelu

Ilman aktiivista ohjelmapoliittista dialogia ja ideologista keskustelua puolue liihottelee vaaleista toiseen tyhjillä mantroilla ja lupauksilla. Jos SDP:llä ei ole visiota tulevaisuudesta, SDP:llä ei myöskään ole tulevaisuutta.

Nyt olisi oikeasti mietittävä voisiko nuorettu, mielellään naispuolinen painos Lasse Lehtisestä vielä onnistua kääntämään puolueen kohti auringonnousua eikä -laskua. Tarvitsemme henkilön, joka ymmärtää kv-asioita, mutta jonka osaaminen on erityisesti kotimaan politiikassa. Koulutettu , fiksu, empaattinen ja mielellään nainen olisi nyt paikallaan.

2.3. Eroon junttalistoista ja paikallisista kaunoista

Ehdokasasettelu pitää miettiä perusteellisesti uudelleen. Kahdet eduskuntavaalit on nyt ratkaistu Uudellamaalla. Ensin Karpela veti perässään tarvittavat kaksi edustajaa vuonna 2003 ja nyt Niinistö teki saman. Uusimaa ei koostu pienistä eristyneistä ja pysähtyneistä kyläsistä vaan se on osa samaa pääkaupunkiseutua kuin Helsinki.

On lyhytnäköistä asettaa ehdolle oman kunnan (Kirkkonummi, Järvenpää, Loviisa) valtuuston pitkäaikainen puheenjohtaja vain siksi, että "hän on sen ansainnut" tai koska hän ajaisi oman kunnan asiaa. Äänestäjät eivät välttämättä tiedä mitään kunnallispolitiikasta eivätkä aina edes missä kunnassa asuvat.

Uudellemaalle on muuttanut vuosittain pienen kunnan verran uusia asukkaita. He eivät tunne oman kylänsä napamiehiä eikä heillä ole perinteitä äänestää Uudellamaalla. Siksi tarvitaan uusi tapa koota ehdokaslista. Nykyisellä puoluevaalilla ehdolle pääsevät lähinnä junttalistojen parhaat. Kaikeksi onneksi meillä oli nyt listalla Maria Guzenina ja Tommy Tabermann. Heidän vahvuutensa ei ollut isän tai puolison asema piirihallituksessa.

Ehdokasasettelussa pitää olla lisää värikkyyttä ja laaja-alaisuutta, ylempiä toimihenkilöitä pitää saada mukaan ja ainakin muutama lähiöraketti. Nyt ehdokaslistoilta löytyi äänestäjille tuntemattomia maistereita, järjestöjyriä ja istuvia kansanedustajia. Missä olivat ihmiset, joita voisi kunnioittaa mutta samalla samaistua? Ns. "kenen ehdokkaan kanssa lähtisit kaljalle" -indeksi on SDP:ssä erityisen huono.

Koneisto (eli kenttäväki, jäsenet tai keitä me olemmekaan) ei oikein taivu vaalityöhön. Ehdokkaiden on erittäin vaikea saada edes aktiivisimpia demareita mukaan vaalityöhön. On väärää ehdokasta ja väärää vaalipäällikköä. Paikalliset kaunat ajavat ohi yhteisen edun. Ajatellaan, että jos tuo ehdokas nyt epäonnistuu, seuraavissa vaaleissa minä pääsen kokeilemaan.

Puoluekokous kaipaa instituutiona kipeästi uudistamista. Pelkästään puoluejohdon arvostelu/ vaihtaminen ei uudista puoluetta, mikäli samat 350 heimopäällikköä linjaavat puolueen kantoja puoluekokouksessa ja muissa puolue-elimissä samalla "eteenpäin suuntaavalla tavalla" kuin viimeiset 30 vuotta. Tämän porukan uudistusvoimat jäivät jonnekin 60- ja 70-luvulle. 80- ja 90- luvun sukupolvet on pahasti hukattu. Osa edustajista voisikin esimerkiksi olla suoraan puolueosastojen keskuudestaan nimeämiä.

2.4. SAK ja etujärjestöt

SDP:n pitää perusteellisesti ja avoimesti keskustella ja arvioida suhde SAK:hon ja muuhun aykenttään. Puheenjohtajan napanuora SAK:hon on katkaisematta. Oikeisto pystyi vaaleissa iskemään SAK-SDP-mielikuvalla pahasti.

Etujärjestöillä on oma tärkeä tehtävä, vaikka eivät puoluetyöhön ja vaaleihin osallistuisikaan. Jatkossa SAK:n roolina voisi olla aktivoida työpaikoille rohkeita ihmisiä puhumaan vaikeista asioista. Politiikkaa ja asioita hoidetaan työpaikoilla kun paikallinen sopiminen lisääntyy.

1990-luvulla romahtanut osuustoiminta saatiin jaloilleen, kun nöyrryttiin toimimaan markkinoiden pelisäännöillä. Puolueelle tekisi hyvää vähän samanlainen puhdistautuminen; korporaatiot eivät lisää demokratiaa ainakaan äänestäjän silmissä.

Executive Summary

Harjoitettu politiikka oli oikeaa
SDP:n 12 vuotta hallituksessa noudattama politiikka oli oikeaa ja modernia. Vaalitappio ei johtunut siitä.

Vuoto oli oikealla
Äänestäjät siirtyivät 2007 vaaleissa oikealle. SDP oli vastaavasti siirtynyt pari piirua vanhavasemmistolaisuuden suuntaan. Ääniä ei tullut Vasemmistoliiton tontilta, mutta keskituloiset ja heihin samaistuvat siirtyivät äänestämään Kokoomusta.

Kampanja epäonnistui
SDP:n kampanja oli epäuskottava, ristiriitainen, kielteinen, vanhanaikainen ja sekava. Kampanjasta puuttui visio. Vaikka näkyvyys oli monin paikoin luvattoman heikko, viesti kyllä saatiin perille. Kansa vastasi äänestämällä Kokoomusta. Puolueen TV-mainonta ja SAK:n kontribuutio pahensivat tilannetta.

On ymmärrettävä vallitseva todellisuus
SDP:n linjan on muututtava. Vaalituloksen pohjalta on ymmärrettävä ihmisten arkitodellisuus. Siihen kuuluvat jatkuvasti nouseva koulutusaste ja kustannustehokkaat palvelut. SDP:n on miellettävä itsensä vasemmistoliberaaliksi puolueeksi, joka uskoo yksilön kykyyn ajatella ja päättää itsenäisesti, mutta jossa kaverista välittävä ja inhimillinen peruslinja elää vahvana.

Suhteet korporaatioihin selväksi
Korporaatiot eivät nauti kansan enemmistön syvää luottamusta. SDP:n on selvitettävä avoimella keskustelulla suhteensa etujärjestöihin, ay-liikkeeseen ja erityisesti SAK:hon. Tämän vuoropuhelun tulokset on kerrottava julkisuuteen niin yksimielisesti ja selvästi, että SDP:n yhteyttä korporaatioihin ei voi tulevissa vaaleissa käyttää meitä vastaan siinä määrin kuin nyt tapahtui.

Kunnon keskustelu vaalituloksesta
Vaalitappio tarjoaa mahdollisuuden reippaaseen uudistumiseen ja puhdistautumiseen. On käytävä laaja ja avoin keskustelu vaalitappion syistä ja menestymisen eväistä. Puoluejohdon vaihtaminen tässä tilanteessa on oltava aito vaihtoehto. Puoluekokous kaipaa kipeästi uudistamista. Osa edustajista voisi olla osastojen keskuudestaan valitsemia.