Ruoan globaali markkinahairio otettava vakavasti

Olen eri otteisiin asunut USA:ssa kohta kuusi vuotta. Kana on ollut perinteisesti taalla koyhan miehen ruokaa. Meidankin perheemme on sita saannollisesti ostanut mm. sen edullisuuden vuoksi. En meinannut uskoa silmiani parisen viikkoa sitten, kun kanatarjoukset olivat ohi ja kanan hinta oli paikallisessa ruokakaupassa noussut n. 100%. Olin kylla tata uumoillut, koskapa bioetanolin vallattua viime vuosien aikana eksponentiaalisesti USA :ssa maissin viljelyalaa, olivat tortillat loppuneet koyhien ihmisten ruokapoydista Meksikossa viime kevaana; rehumaissi on tarkea tuotantopanos kananlihan tuotannossa.

Mm. Fidel Castro piti puheen viime kevaana, missa han jyrkasti vastusti biopolttoaineiden viljelya ja syytti tietenkin tasta USA :ta. Tietenkin oikeampi osoite olisivat olleet ne tahot, jotka todella ovat tahan syyllisia. Ekologisesti orientoituneen Worldwatch instituutin johtaja Christopher Flavin on hiljattain tyydytyksella kommentoinut kehitysta ja todennut, etta heidan ajama politiikkaohjaus on tuottanut erinomaisia tuloksia ja etta vihdoin koyhien maiden tuottajat paasevat nauttimaan kohoavista tuottajahinnoista. Tama on tietenkin taytta potya, koska hyodyn saavat kehittyneiden maiden tuottajat ja erityisesti suuryhtiot ja koyhille jaa vain luu kateen tasta hullutuksesta. 

YK:n tilastot vehnan, maissin ja riisin varastojen hupenemisesta puhuvat nyt karua kieltaan ja biopolttoainebuumin myota globaali ruokaturvallisuus on laskenut jyrkasti. Ruoan hinta on yleisesti nousussa jokaisella mantereella ja melkein joka maassa, ja maailman ehka suurimmassa vientia harjoittavassa maatalousmaassa USA :ssa etanolimaissin pinta-ala on noussut 20%:iin. Nain tarkoituksellisella globaalilla ekologisella politiikkaohjauksella on aiheutettu vaarallinen markkinahairio maailmassa, missa ennen laajamittaisia biopolttoainesubventioita ei ole ollut pulaa ruoasta sen enempaa kuin energiasta. 

Poliittisesti synnytettyt mielikuvat energiantuotannon kestamattomyydesta ovat olleet pontimena, kun biopolttoaineiden tuotannon lisaamisen valttamattomyytta on perusteltu. Ehkapa se tosiasia, etta biopolttoaneista ei nettohyotya saa, eli sama tai suurempi maara joudutaan kayttamaan oljya niiden tuottamiseen kuin niista saadaan energiaa, saa ihmiset miettimaan kahdesti "ruokohelpien" lisaamisen valttamattomyytta. Nykytilanteesta karsivat tietenkin eniten ne, joilla on vahiten rahaa eli kehitysmaiden koyhat. Sinansa tassa ei ole mitaan uutta, koska aaridealistit ovat kylla aina vastoin sanojaan rakastaneet enemman ajatuksiaan kuin lahimmaisiaan. Tata taustaa vasten Shellin hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan hiljattain esittama toteamus biopolttoaineiden epaeettisyydesta on ymmarrettava.

Mikko Paunio kolmen ruokittavan lapsen isa ja TUS:n jasen

Bethesda Maryland USA